Mutantti kirkossa

En juurikaan muista näkemiäni unia jälkikäteen, mutta viikko sitten näkemäni uni oli siinä määrin erikoinen että se piirtyi mieleeni pienintä yksityiskohtaa myöten. Jopa tunnelman muistan. Uni ei varsinaisesti ollut painajainen, mutta siinä oli kaikki siihen tarvittavat elementit: pimeänpuhuva maisema, kolkko tunnelma ja yllättävä, melkein pelottava käänne joka olisi sopivin äänitehostein saanut elokuvakatsojan hyppäämään kattoon.

Unessa olin vanhassa goottilaistyyppisessä kirkossa, jossa oli savunharmaat seinät ja korkeat kivipylväät. Olin kirkon takaosassa, valo siivilöiytyi utuisesti jostain korkealta ja edessäni oli tällaisille kirkoille tyypilliset tummat pitkät puupenkkirivit. Alttari oli jossain etualalla, mutta en nähnyt sitä, kuten en nähnyt muita ihmisiä, lukuunottamatta yhtä: vieressäni seisovaa kaapuun pukeutunut munkkihahmoa. Otin askeleen lähemmäksi, jolloin hahmo kääntyi puoleeni paljastaen hupun peittämät, vääristyneet mutantin kasvonsa. Ehdimme hetken tuijottaa toisiamme liikkumatta. Sitten uni päättyi.

Unesta voinee päätellä ainakin seuraavaa: 
1. Mutantti lienee symboli jostain, ihmistyypistä tai abstraktimmasta elementistä kenties?
2. Mutantti on kirkossa ja uskoo mahdollisesti itse olevansa oikeassa paikassa.
3. Minä en pelännyt mutanttia vähääkään.
4. Uni päättyi ratkaisemattomaan (me vain tuijotimme toisiamme).
Jäi epäselväksi mitä seuraavaksi tapahtuu.

Niinpä seuraavaksi tapahtui tämä: kirjoitin unen tänne blogiini. Jos jossain sattuisi olemaan joku, joka ymmärtäisi unen sanoman tai merkityksen ja innostuisi kertomaan siitä minulle.




Tehtäväsi on vapauttaa itsesi

Ihminen on osa kokonaisuutta, josta me käytämme nimitystä maailmankaikkeus. Hän kokee itsensä, ajatuksensa ja tunteensa muusta erilliseksi, mikä on eräänlainen tietoisuuden luoma harha. Tämä harha on puolestaan meille eräänlainen vankila, jonka seurauksena meidän henkilökohtaiset halumme ja välittämisemme liittyvät vain muutamiin meille tärkeimpiin ihmisiin. Meidän tehtävämme on vapauttaa itsemme tästä vankilasta laajentamalla myötätuntomme piiriä niin, että se sisältää kaikki elävät olennot ja koko luonnon.
- Albert Einstein

Olet osallistuja, et havaitsija

Fyysikko John Wheeler on ehdottanut, että koska havaitseminen vaikuttaa siihen mitä havaitaan, meidän ei tulisi puhua havaitsijasta kuvatessamme tietoisuutemme asemaa maailmankaikkeudessa. Sen sijaan hän käyttää sanaa osallistuja, koska me emme voi havaita kvanttimaailmassa mitään vaikuttamatta siihen samalla.

Olemme vasemman aivopuoliskomme vankeja

"Silmät näkevät vain sen minkä mieli on valmis ymmärtämään."
- Henri Bergson