Mutantti kirkossa

En juurikaan muista näkemiäni unia jälkikäteen, mutta viikko sitten näkemäni uni oli siinä määrin erikoinen että se piirtyi mieleeni pienintä yksityiskohtaa myöten. Jopa tunnelman muistan. Uni ei varsinaisesti ollut painajainen, mutta siinä oli kaikki siihen tarvittavat elementit: pimeänpuhuva maisema, kolkko tunnelma ja yllättävä, melkein pelottava käänne joka olisi sopivin äänitehostein saanut elokuvakatsojan hyppäämään kattoon.

Unessa olin vanhassa goottilaistyyppisessä kirkossa, jossa oli savunharmaat seinät ja korkeat kivipylväät. Olin kirkon takaosassa, valo siivilöiytyi utuisesti jostain korkealta ja edessäni oli tällaisille kirkoille tyypilliset tummat pitkät puupenkkirivit. Alttari oli jossain etualalla, mutta en nähnyt sitä, kuten en nähnyt muita ihmisiä, lukuunottamatta yhtä: vieressäni seisovaa kaapuun pukeutunut munkkihahmoa. Otin askeleen lähemmäksi, jolloin hahmo kääntyi puoleeni paljastaen hupun peittämät, vääristyneet mutantin kasvonsa. Ehdimme hetken tuijottaa toisiamme liikkumatta. Sitten uni päättyi.

Unesta voinee päätellä ainakin seuraavaa: 
1. Mutantti lienee symboli jostain, ihmistyypistä tai abstraktimmasta elementistä kenties?
2. Mutantti on kirkossa ja uskoo mahdollisesti itse olevansa oikeassa paikassa.
3. Minä en pelännyt mutanttia vähääkään.
4. Uni päättyi ratkaisemattomaan (me vain tuijotimme toisiamme).
Jäi epäselväksi mitä seuraavaksi tapahtuu.

Niinpä seuraavaksi tapahtui tämä: kirjoitin unen tänne blogiini. Jos jossain sattuisi olemaan joku, joka ymmärtäisi unen sanoman tai merkityksen ja innostuisi kertomaan siitä minulle.