Muukalaisena elämässä

"Jo lapsena katsoin kummallisilla silmillä. Aivan kuin mulla olis ollut toisen ihmisen silmät. Elämässä auttaa kun on ikäänkuin muukalainen, katsoo asioita riittävältä etäisyydeltä" – Bo Carpelan

Hyväosainen koditon

Tulin tänään sanoneeksi siskolleni ääneen ja siten johdonmukaistamaan ajatustani jota olen jo pidempään pohtinut mielessäni; ehkä ratkaisevilla hetkillä elämässäni tapahtuneet paikkakunnalta toiselle muuttamiset ja radikaalit elinpiirien vaihdokset ovat omalta osaltaan muokanneet ajatteluani. En koe voimakasta samaistumisen tunnetta yhteisöjen kanssa (olivat ne sitten pieniä tai suuria), en välttämättä koe olevani kotoisin mistään kaupungista (tai edes maasta), enkä välttämättä tunne juurettomuutta vaikken edustaisi mitään tiettyä yleisempää ajattelumallia. Minäkuvani rakentumiseen ei ole tainnut koskaan suuremmin vaikuttaa ajatuksellinen tai fyysinen "koti". Näin jälkeenpäin ajatellen olisi tietysti ollut helpompaa jos olisi suoremmin osannut vastata mistä on kotoisin, mutta nurkkakuntaisiin ajatuksiin samaistumattomuus lienee ollut pelkästään hyvä juttu.