Ystävällinen opettaja

Olen jo jonkin aikaa pohtinut ystäviltä oppimisen tärkeyttä. Tuntuu olevan niin, että se ystävä jolta joskus oppii jotain tärkeää, oppii myöhemminkin lisää. Eikä tämä oppilas-opettaja -asetelma järky vaikka aikaa kuluisi enemmänkin ja yhteydenpito olisi välillä katkonaisempaa. Muistin lukeneeni jostain tähän liittyvän viisaudenkin, ja löysinpäs sen pienellä etsimisellä uudelleen: Dhammapada, VI Pandita, 76: Jos näet ihmisen, jonka ymmärrys on kirkas, joka kiinnittää huomiosi virheisiin ja antaa parannusohjeita kuin näyttäisi kätketyn aarteen, ole häneen yhteydessä. Vuorovaikutus hänenlaisensa henkisesti kypsän ihmisen kanssa on hyväksi, ei pahaksi.