Aikataulueläminen

Tässä eilen tulin taas miettineeksi kuinka tärkeää onkaan tasapainon tuominen elämänrytmiinsä ja arkeen. Tarkoitan henkisellä puolella. Monet kokevat esimerkiksi työnsä ahdistavaksi ehkä siksi että töissä ollessaan koko ajan tiedostavat paremman ajan - vapaa-ajan olemassaolon. Tämä alkaa sillä että töitä tehdessään vilkuilee kelloon, odottaen paremman ajan alkamista. Laajemmin ajateltuna tämä taas tarkoittaa sitä että torstaina odottaa jo perjantain koittavan, se kun merkitsee viikonlopun alkamista. Sitten taas viikko- ja kuukausitasolla lasketaan päiviä seuraavaan lomaan. Lopulta elämästä nauttiminen muodostuu mahdottomaksi, koska tiedostaminen tapahtuu vääjäämättä - sunnuntait menevät pilalle kun tiedostaa maanantain koittavan. Tiedostaminen tapahtuu, tahtoi sitä tai ei. Aikataulueläminen, elämänsä sektoreihin pilkkominen vapaa-aikaan ja työaikaan, mieluisaan ja epämieluisaan lienee siis ihmiselle pahasta. Joku sanoi joskus kyllästyneensä rakastumiseen, sitä kun seurasi aina loivempi tai jyrkempi kyllästyminen tai viha. Niinpä hän päätti olla jatkuvasti rakastunut, ilman nousuja ja laskuja, ilman mieluisan ja epämieluisan raja-aitoja, keskittyä elämästä nauttimiseen.