Läsnäolo by Einstein

The most beautiful thing we can experience is the mysterious. It is the source of all true art and science. He to whom this emotion is a stranger, who can no longer pause to wonder and stand rapt in awe, is as good as dead: his eyes are closed. -Albert Einstein

Sinä olet minä. Minä olen sinä.

Viestintäpsykologian mukaan ihmisen vuorovaikutuskenttä on eräänlainen mini-ilmasto. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja yhden ihmisen positiivinen käyttäyminen voi muuttaa hyvinkin negatiivisen yhteisön vuorovaikutusilmastoa leppoisammaksi. Pelko, viha ja ilo ovat tarttuvaa sorttia. "Paha kiertää", "nauru tarttuu" jne. Tiede-lehdessä (12/2007) viitattiin uuteen löydökseen – empatianeuroneihin - jotka mahdollistavat tunteiden siirtymisen sellaisenaan ihmisestä toiseen. Jonkin tunne-elämyksen kourissa painiskeleva ihminen siirtää magneettikuvauksissa tehdyn havainnon mukaan aivotoimintaansa sellaisenaan toisille henkilöille. Pelkkä näköhavainto riitti tunteiden siirtymiseen. Hitaasti mutta varmasti tiede ottaa kiinni asioissa joihin mystikot, ajattelijat ja profeetat ovat osanneet vastata jo tuhansia vuosia: me olemme kaikki yhtä.

Jäävettä, kiitos!

Avantoon astuessani (jo ties kuinka monetta kertaa elämässäni) päähäni pälkähti kohdata kylmä vesi tietoisempana, hetkeen sidotumpana kokemuksena, olemalla enemmän läsnä. Pyyhin päästäni kaiken mikä kylmään veteen liittyi, kaiken mitä olin sen tiimoilta oppinut elämäni varrella. Päässäni ei ollut enää informaatiota siitä kuinka monta minuuttia jäisessä vedessä johtaa hypotermiaan. Ei ollut tietoa vilustumisesta, flunssasta tai kuumeesta. Ei ollut tietoakaan kivusta, tuskasta tai epämääräisestä kylmään liittyvästä pelosta. Eikä mitään muutakaan. Pääni oli tyhjä ja ajatuksista pimeä kuin tammikuinen ilta. Oli vain minä ja kylmä vesi. Kolmannella yrittämällä onnistuin jo mielestäni erinomaisen hyvin: olin läsnä, koin kylmän veden, enkä mitään muuta.

Kokemuksia meditaatiosta

Ensimmäinen ohjattu meditaatiokokemukseni oli mitä upein! Pienessä tiibetinbuddhalaisessa karma-kagyü -perimyslinjan meditointiryhmässä tunnelma oli mukavan rento ja vapautunut. Ihmiset olivat leppoisia ja välittömiä. Meditoidessa koetut tuntemukset vaihtelivat täydellisestä rentoutumisesta intensiivisempiin tunnelmiin, joiden aikana huomasin sykkeen nousevan ja sydämen takovan kuin ravihevosella. Ja pitää muistuttaa että minä olen sentään amatööri, jolla on vain joitakin kokemuksia hengitysmeditaatiosta. Millaisia kokemuksia tiedossa onkaan, kun hommassa etenee? Ainoa "negatiivinen" asia oli herätä kello 01:00 yöllä täysin virkeänä ja kyvyttömänä nukkumaan yhtään enempää. Mikä sekin oli loppujenlopuksi aika hauska juttu.

Rakasta vapaasti

"Kärsimme koska toivomme toisten rakastavan meitä kuvittelemallamme tavalla, eikä siten kuin rakkauden tulisi ilmetä – vapaana, hallitsemattomana, ohjaten meitä voimallaan ja estäen meitä pysähtymästä." Paulo Coelho, "Zahir".

Surukin kuuluu puseroon

Our initial reaction to sad people is usually to try to cheer them up, to tell them not to look at things so grimly or so hopelessly. We encourage them to look at the bright side of life, at all the colorful, positive things around them. This is often an expression of our own needs, our own inability to tolerate long face over any extended period of time. - Elisabeth Kübler-Ross, M.D. "On Death and Dying".