En juurikaan muista näkemiäni unia jälkikäteen, mutta viikko sitten näkemäni uni oli siinä määrin erikoinen että se piirtyi mieleeni pienintä yksityiskohtaa myöten. Jopa tunnelman muistan. Uni ei varsinaisesti ollut painajainen, mutta siinä oli kaikki siihen tarvittavat elementit: pimeänpuhuva maisema, kolkko tunnelma ja yllättävä, melkein pelottava käänne joka olisi sopivin äänitehostein saanut elokuvakatsojan hyppäämään kattoon.
Unessa olin vanhassa goottilaistyyppisessä kirkossa, jossa oli savunharmaat seinät ja korkeat kivipylväät. Olin kirkon takaosassa, valo siivilöiytyi utuisesti jostain korkealta ja edessäni oli tällaisille kirkoille tyypilliset tummat pitkät puupenkkirivit. Alttari oli jossain etualalla, mutta en nähnyt sitä, kuten en nähnyt muita ihmisiä, lukuunottamatta yhtä: vieressäni seisovaa kaapuun pukeutunut munkkihahmoa. Otin askeleen lähemmäksi, jolloin hahmo kääntyi puoleeni paljastaen hupun peittämät, vääristyneet mutantin kasvonsa. Ehdimme hetken tuijottaa toisiamme liikkumatta. Sitten uni päättyi.
Unesta voinee päätellä ainakin seuraavaa:
1. Mutantti lienee symboli jostain, ihmistyypistä tai abstraktimmasta elementistä kenties?
2. Mutantti on kirkossa ja uskoo mahdollisesti itse olevansa oikeassa paikassa.
3. Minä en pelännyt mutanttia vähääkään.
4. Uni päättyi ratkaisemattomaan (me vain tuijotimme toisiamme).
Jäi epäselväksi mitä seuraavaksi tapahtuu.
Niinpä seuraavaksi tapahtui tämä: kirjoitin unen tänne blogiini. Jos jossain sattuisi olemaan joku, joka ymmärtäisi unen sanoman tai merkityksen ja innostuisi kertomaan siitä minulle.
Tehtäväsi on vapauttaa itsesi
Ihminen on osa kokonaisuutta, josta me käytämme nimitystä maailmankaikkeus. Hän kokee itsensä, ajatuksensa ja tunteensa muusta erilliseksi, mikä on eräänlainen tietoisuuden luoma harha. Tämä harha on puolestaan meille eräänlainen vankila, jonka seurauksena meidän henkilökohtaiset halumme ja välittämisemme liittyvät vain muutamiin meille tärkeimpiin ihmisiin. Meidän tehtävämme on vapauttaa itsemme tästä vankilasta laajentamalla myötätuntomme piiriä niin, että se sisältää kaikki elävät olennot ja koko luonnon.
- Albert Einstein
- Albert Einstein
Olet osallistuja, et havaitsija
Fyysikko John Wheeler on ehdottanut, että koska havaitseminen vaikuttaa siihen mitä havaitaan, meidän ei tulisi puhua havaitsijasta kuvatessamme tietoisuutemme asemaa maailmankaikkeudessa. Sen sijaan hän käyttää sanaa osallistuja, koska me emme voi havaita kvanttimaailmassa mitään vaikuttamatta siihen samalla.
Olemme vasemman aivopuoliskomme vankeja
"Silmät näkevät vain sen minkä mieli on valmis ymmärtämään."
- Henri Bergson
- Henri Bergson
Vapauttaako kirkko sinut henkisen kasvun vastuusta?
Lähimmäisenrakkaus on kristillisessä teologiassa toisten ihmisten huomioon ottamista ja kunnioittamista. Tai kuten Espoon Piispa Tapio Luoma sanoo: "suvaitsevaisuus jättää puolitiehen, lähimmäisenrakkaus vie perille". Mutta miksi kummassa juuri kristilliseen vakaumukseensa vedoten niin moni kansanedustaja ja aktiivi vastusti tasa-arvoista avioliittolakia? Olenkin alkanut ajatella, että uskonnolliset opinkappaleet sinällään ovat kaksiteräinen miekka ja saattavat etäännyttää henkilökohtaisesta henkisen kasvun vastuusta. Maailma muuttuu valmiiden opinkappaleiden myötä ehkä selkeämmäksi, mutta myös mustavalkoisemmaksi, urautuneemmaksi, rajatummaksi, eikä sokeita pisteitä pysty välttämään. Siinä missä monelle ei-kristitylle oli päivänselvää, että tasa-arvoisessa avioliittolaissa oli perimmiltään kyse nimenomaan lähimmäisenrakkaudesta, näkivät monet kristityt tilanteen kompleksisemmin, haastavammin, täynnä muttia ja päänsärkyä. Ihan vain muistutuksena, hyvä kristitty, uskontosi ydinkappale on tässä: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." (Matt. 22:37)
Ihmiskunta on organismi.
Ihmiskunta on organismi. Tuhansia vuosia vanha sellainen. Sen alati uusiutuvassa, valoisassa keskiössä on älyä ja viisautta ja pimeämmillä reuna-alueilla valuvikoja, tulehduspesiä ja kasvukipuilua. Ihmiskunta-organismin suurin ongelma on sen kykenemättömyys nähdä itseään yhtenä yksikkönä. Organismin perusyksiköltä, ihmiseltä puuttuu sukupolvien yli tapahtuva tarkastelu laajemmassa aika-perspektiivissä. Yksittäinen ihmisyksilöhän piipahtaa tällä planeetalla vain pienen hetken ajan. Lisäksi ihmistä vaivaa erillisyyden kokeminen muihin ihmisiin ja maapalloon, joiden kanssa olemme yhtä. Ihmiskunnan havahtumista odotellessa.
Kirja: Vapaana elämisen taito (Päivi ja Santeri Kannisto, 2014)
Innostuin pitkästä aikaa kirjoittamaan blogiini, kun luin nomadielämää elävien Päivin ja Santerin uusimman kirjan. Kirja herättää paljon ajatuksia. Siinä mm. muistutetaan, että aikataulut ja tiukat viikkorutiinit kalentereineen ovat vain yksi olemisen muoto. Benediktiiniläiset loivat aikanaan piiskan pitääkseen ihmisruumiin työssä, koska kokivat että toimettomuus oli syntiä. Pitääkö joutilaisuudesta todella potea syyllisyyttä? Kirjassa on muutamia hyviä menetelmiä sen pohdiskeluun, mikä elämässä lopulta on tärkeää.
Kirjasta jää kuitenkin sellainen olo, että se pyrkii ikäänkuin perustelemaan Päivin ja Santerin nomadielämää ja matkustelua maailmalla. Voiko vapaa olla maailmallakaan, jos kantaa mukanaan huolta vapaudettomuudestaan? Kirjassa vapaus (ja vapaudettomuus) kytketään mm. yhteiskuntaan, maailmantalouteen ja näkymättömään vallan muotoon, ns. biovaltaan. Vasta kirjan loppusanoista löytyy lause:" Onnellisuus tulee sisäisestä vapaudesta, jota voi toteuttaa monin tavoin". Sillä eikö lopulta ole niin, että me kaikki olemme vapaita. Juuri nyt. Emme vain tiedä sitä.
Kirjasta jää kuitenkin sellainen olo, että se pyrkii ikäänkuin perustelemaan Päivin ja Santerin nomadielämää ja matkustelua maailmalla. Voiko vapaa olla maailmallakaan, jos kantaa mukanaan huolta vapaudettomuudestaan? Kirjassa vapaus (ja vapaudettomuus) kytketään mm. yhteiskuntaan, maailmantalouteen ja näkymättömään vallan muotoon, ns. biovaltaan. Vasta kirjan loppusanoista löytyy lause:" Onnellisuus tulee sisäisestä vapaudesta, jota voi toteuttaa monin tavoin". Sillä eikö lopulta ole niin, että me kaikki olemme vapaita. Juuri nyt. Emme vain tiedä sitä.
Kirkosta eroaminen
Tämä Ajankohtaisen Kakkosen "homoillan" laukaisema kirkosta eroamisen vyöry innosti minut pitkästä aikaa kirjoittamaan jälleen blogiini. Sanalla sanoen: olen innoissani. Olen kuin lapsi karkkikaupassa lukiessani uusimpia käänteitä erotilastoissa.
Itse erosin kirkosta vuoden 2009 lopussa. Tein sen vuosien tarkan harkinnan jälkeen. Erosin kirkosta silloin kun oikeastaan mitään dramaattista ei ollut käsillä - kaikki oli niinkuin ennenkin. Koin, että kirkko ylläpiti ihmisiä eriarvoistavaa dualistista harhakuvaa elossa; mielikuvaa siitä, että on hyviä ja pahoja ihmisiä. Sanottakaan tähän väliin, että koen suunnatonta turhautumista, kun tapaan dualistista elämänkatsomusta. Koen, että dualistisen mustavalkoinen maailmankuva on mittari ihmisen ymmärryksen kyvystä. Hyvä ja paha, musta ja valkoinen ovat helpompi ymmärtää kuin niiden väliin asettuvat miljoonat harmaan sävyt. Maailma on paljon kauniimpi, paljon moni-ilmeisempi ja ehyempi kuin dualistinen perspektiivi antaisi ymmärtää. Ei ole eroa mustan ja valkoisen välillä, ihmisten ja eläinten, ei minkään välillä. Me olemme kaikki yhtä, havaitsimme sen omilla kehittymättömillä aisteillamme tai emme.
Lisäksi koin, että kirkon tulkinta Raamatusta oli liian kryptinen ja toisaalta kirjaimellinen. Ymmärsin itse Raamatun keskeiset opetukset vasta, kun olin perinpohjaisesti tutustunut itämaisiin filosofioihin. Ymmärsin keskeiseksi teemaksi lähimmäisen rakkauden ja näin Raamatun olevan täynnä vertauskuvien taakse kätkettyjä viisauksia. Näistä vertauskuvista en kumminkaan ikinä kuullut puhuttavan, vaan ne aina tulkittiin kirjaimellisesti. Näin että koko kirkon rakenne oli kyhätty papukaijamaisesti oppeja toistavan (ja samalla niitä ymmärtämättömän) noidankehän päälle. Tuntui siltä, että ne jotka kaikkein innokkaimmin Raamatustaan puhuivat, ymmärsivät sitä kaikkein vähiten.
Erottuani kirkosta oikeastaan ainoaksi mietityttämään jääneeksi asiaksi jäi se, miksi suomalaiset kuuluvat kirkkoon? Ovatko he välinpitämättömiä vai kenties sydämettömiä? Ja olivatpa sitten mitä hyvänsä, eikö heitä häirinnyt se, että tukivat useilla sadoilla euroilla vuodessa organisaatiota, ihmisiä ja toimintaa jotka olivat mahdollisesti syvässä ristiriidassa heidän omien arvojensa kanssa? Kun "homoilta" oli ohi ja pato murtunut, koin aivan suunnatonta helpotusta ja paistattelin uudesti syntyneessä ihmisuskossa. Ja parastahan asiassa on se, ettei kirkkoon kuulumattomuus sinänsä ole vielä osoitus uskonpuutteesta. Eikä se poissulje jonkin hyvän asian kannattamista taloudellisesti. Päinvastoin: nyt voin tukea taloudellisesti suoraan juuri niitä asioita, jotka paremmin vastaavat arvomaailmaani, joiden säilymisen koen tärkeäksi ja joihin minulla on aito tunneside.
Zen-munkki Ryokan (1758-1831)
Miljoonan kirjan lukeminen
ei vedä vertaa yhden lauseen ymmärtämiselle.
Jos joku kysyy, sano:
Tunne mielesi sellaisena kuin se on.
– Ryokan
ei vedä vertaa yhden lauseen ymmärtämiselle.
Jos joku kysyy, sano:
Tunne mielesi sellaisena kuin se on.
– Ryokan
Mielikuvitusrajan piirtäminen on Egoteko
Älyllisesti (tai sitten vähemmän älyllisesti) maailmaa tarkasteleva turvautuu asioiden erittelyyn ja pyrkii nimeämään kohtaamiaan ilmiöitä. Minä ja sinä. Tämä, tuo ja se. Erillisyyden tunne syntyy ihmisen mielessä ja raja piirtyy omalle paikalleen mielikuvituksen tuotteena. Syntyy mielikuvitusrajoja. Inhimillisestä erheestä johtuen kokonaisuuden kokeminen jää havainnoimatta, se että ihminen on yhtä ympäristönsä, muiden ihmisten ja kansojen, eläinten ja hengittämänsä ilman kanssa. Tämän ja tuon välinen tila muodostaa ongelman, joten siihen piirretään raja. Jos tämä ja tuo sekoittuvat, (raja katoaa) egon pieteetillä rakentama hierarkinen hallinnan tunne häviää ja se jos mikä on pelottavaa. Ego pelkää että se on jotain vähemmän ilman mielikuvitusrajoja, ilman pesäeron tekemistä asioihin joista se ei pidä, jotka eivät tue sen olemassaoloa. Ego ei pysty elämään rajattomassa maailmassa, jossa kaikki ovat yhtä.
Päivän ajatuskiteymä
Asioissa ja ilmiöissä sinänsä ei ole mitään ymmärrettävää. Niiden ymmärtäminen (joka tapauksessa rajallisesti) muuttaa niiden perusluontoa. Ymmärtäminen lokeroi, pilkkoo ja jättää huomioimatta ulottuvuuksia. Asiat ja ilmiöt vain ovat, ne ovat juuri sellaisia kuin niiden pitääkin olla.
Kuka Minä olen?
Kuka Minä olen? Sanotaan, että vesi ihmiskehossa vaihtuu keskimäärin 96 tunnin välein. Ihmiskehon luusto uusiutuu noin 11 vuoden välein ja pehmeämmät kudokset vaihtuvat uusiin 2-3 vuoden välein. Yleisesti summataan, että ihmiskeho uusiutuu täydellisesti 7 vuoden välein. Näin ajateltuna ihminen ei ole sama nyt kuin oli 7 vuotta sitten, edes fysiologisesti. Miten ihminen sitten voi olla sama mieleltään jos keho on alituisessa muutoksessa? Olenko lainkaan sama henkilö nyt kuin mitä olin viime vuonna, viikko sitten, eilen? Olenko enää edes sama ihminen kuin olin hetki sitten, tätä tekstiä kirjoittamaan aloittaessani? Sanotaan, että myös ihmisen psyyke on jotain liikkuvaa, alati muuttuvaa ja soljuvaa. Edes se ei ole hetkeäkään paikallaan, vaan on jo nyt erilainen kuin hetki sitten. Näin ollen ”minuus” on perinteiseen minäkuvaan verrattuna jotain hyvin hähmäistä, ei mitään solidia, vaan kuin puron vettä, jossa joka hetkellä liikkuu eri vesimolekyylit, partikkelit ja pinnalla kelluvat satunnaiset roskat ja muut sattumat. Hitaasti mutta varmasti kaikki tuo on liikkeessä. Vain puron uoma reunoineen pysyy paikallaan. Mikä sitten ihmisessä voi olla tämä ”uoma”, astia jossa kaikki muuttuu? Se on tietoisuus, joka on kuin teflonia kaikelle ohivirtaavalle. ”Minä” on tuo puron uoma, tietoisuus, jossa kaikki muutos tapahtuu. "Minä" on käsillä olevan hetken peili. ”Minä” olen kokemus hetkessä.
Jatkuvasti muuttuva psyyke saa myös kaiken ulkoisen näyttämään erilaiselta nyt kuin hetki sitten. Vaikka ulkoinen pysyisi muuttumattomana, tapamme ajatella ja tarkastella sitä muuttuu ja siksi mikään ulkoinenkaan ei enää toisella kertaa koettuna tunnu täsmälleen samalta. Tietoinen minä näkee asiat niin kuin ne ovat ja näin ajateltuna kaikki sisäinen ja ulkoinen muutoskin vain on, muutos tapahtuu. Tietoisuus toteaa että ”niin on”. Ohivirtaavat asiat eivät olekaan hyviä eivätkä pahoja, vaan tietoisemmin tarkasteltuna ne ovat juuri sellaisia kuin niiden pitääkin olla. Tämä käsillä oleva hetki (joka on juuri sellainen kuin sen pitääkin olla, erilainen kuin äskeinen hetki, erilainen kuin tuleva hetki) on tietoisemmin havaittuna yhtä kuin tietoisempi minäkokemus. Vallitsevan tilanteen läsnäolevampi kokeminen on yhtä kuin joen uoma, ”minä”. Niinpä oleelliseksi muodostuukin hetken tietoinen kokeminen juuri sellaisena kuin se on. ”Minä” voi olla vain nyt, läsnä tässä hetkessä. Tämä kokemani hetki olen ”Minä”.
Jatkuvasti muuttuva psyyke saa myös kaiken ulkoisen näyttämään erilaiselta nyt kuin hetki sitten. Vaikka ulkoinen pysyisi muuttumattomana, tapamme ajatella ja tarkastella sitä muuttuu ja siksi mikään ulkoinenkaan ei enää toisella kertaa koettuna tunnu täsmälleen samalta. Tietoinen minä näkee asiat niin kuin ne ovat ja näin ajateltuna kaikki sisäinen ja ulkoinen muutoskin vain on, muutos tapahtuu. Tietoisuus toteaa että ”niin on”. Ohivirtaavat asiat eivät olekaan hyviä eivätkä pahoja, vaan tietoisemmin tarkasteltuna ne ovat juuri sellaisia kuin niiden pitääkin olla. Tämä käsillä oleva hetki (joka on juuri sellainen kuin sen pitääkin olla, erilainen kuin äskeinen hetki, erilainen kuin tuleva hetki) on tietoisemmin havaittuna yhtä kuin tietoisempi minäkokemus. Vallitsevan tilanteen läsnäolevampi kokeminen on yhtä kuin joen uoma, ”minä”. Niinpä oleelliseksi muodostuukin hetken tietoinen kokeminen juuri sellaisena kuin se on. ”Minä” voi olla vain nyt, läsnä tässä hetkessä. Tämä kokemani hetki olen ”Minä”.
Mestariajattelija
Tunteiden tuivertamia, mielipiteiden sokaisemia, ajatustensa ahdistamia ihmisiä. Ajattelemalla ihmiset saavat itsensä umpikujaan, mutta ajattelemalla myös siivittävät itsensä menestykseen. Ihminen on omien ajatustensa summa ja ajattelemalla muokkaa niitä olosuhteita joissa elää. James Allenin pohdintaa ajattelevasta ihmisestä:"Ihmisestä tulee tyyni kun hän ymmärtää olevansa ajatuksesta syntynyt olento. Tämän ymmärryksen kautta hänen on mahdollista ymmärtää myös muiden ihmisten olevan ajattelunsa tulosta. Näin ihminen kehittää itselleen oikeanlaisen ymmärryksen ja näkee yhä selvemmin asioiden syyn ja seurauksen alaiset sisäiset suhteet. Tuolloin ihminen lakkaa huolehtimasta ja murehtimasta jokaisesta vähäpätöisestä asiasta ja pysyy arvokkaana, vakaana ja rauhallisena."
Parannut, jos uskot parantuvasi
Lääketiede on ottanut varovaisia askeleita takaisin henkisen parantamisen suuntaan tutkimalla lääkeaineiden vaikutusta plaseboilla, eli lumelääkkeillä. Tarkemmin ottaen lääkkeiden vaikutusta tutkitaan vertaamalla niiden vaikutusta lumelääkkeisiin. Lumelääkkeet eivät sisällä lainkaan lääkeainetta. Merkittävä osa lumelääkettä syöneistä potilaista saa apua kaipaamaansa vaivaan sillä että uskovat saavansa siihen tarkoitettua lääkettä. Pelkkä usko parantumiseen parantaa näitä ihmisiä. Kaipaisin vieläkin rohkeampia askeleita tämän maailman tutkimiseen: olisiko mieluummin niin että uskon puute parantumiseen estää joidenkin ihmisten parantumisen vaivastaan? Voisiko pelkkä usko mielen parantavaan voimaan kääntää lääketieteen päälaelleen?
Aloittelijan meditaatioharjoitus
Meditaatiotekniikoita on loputtoman paljon. Hyväksi havaittu meditaatiotekniikka aloittelijoille on hengitysmeditaatio. Tämän seuraavan tekniikan on minulle opettanut aito Tiibetiläinen Lama.
Varaa itsellesi vähintään vartti aikaa ja ota kello vierellesi. Istu tyynyn päälle lootusasentoon selkäranka suorassa ja niska rentona. Voit myös istua tuolilla jos lattialla istuminen tuntuu hankalalta, pääasia että asentosi on mukava ja selkäranka pysyy suorana. Rentouta hartiasi ja lihaksesi turhasta jännityksestä ja istu hetki rauhassa paikallasi niin että mielesi hieman rauhoittuu.
Jätä sitten suu hieman raolleen, sulje silmäsi ja ala hengittämään syvään ulos ja sisään, mahdollisimman luonnollisesti. Laske jokaisen sisäänhengityksen kohdalla numeroita. (Hengitä sisään (1), hengitä ulos, hengitä sisään (2), hengitä ulos, hengitä sisään (3) jne). Jossain vaiheessa hengitys sitten rauhoittuu ja saattaa joillakin lakata melkein kokonaan sydämen sykkeen rauhoittuessa äärimmilleen. Myöskin laskemisen voi jättää pois jos sopiva meditatiivinen tila tulee saavutetuksi. Laskeminen on kumminkin hyvä pitää mukana, jos haluaa seurata edistymistä jatkossa.
Kun lasket numeroita, ajattele pelkästään niitä (sisäänhengitysten kohdalla osuvia numeroita) äläkä mitään muuta. Jos mieleesi tulee jokin ajatus, älä anna sen häiritä vaan palaa takaisin laskemiseen. Tee näin aina kun laskeminen keskeytyy ja jokin ajatus pulpahtaa mieleesi. Jos huomaat jossain vaiheessa miettiväsi esimerkiksi huomisen kauppalistaa, lopeta ajattelu siihen paikkaan ja palaa laskuihisi. Tee näin uudestaan ja uudestaan aina tarpeen vaatiessa. Pikkuhiljaa mielesi taipuu ajatukseen että nyt vain hengitetään eikä tehdä mitään muuta.
Kun alkaa tuntua siltä että 10 minuuttia on täynnä, raota hieman silmiäsi ja vilkaise kelloa (älä viritä herätystä kännykkääsi, sillä äkillinen häiriö voi tuntua todella pahalta kesken meditaation!). Jos tuntuu että haluat vielä jatkaa, voit jatkaa niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Kun olet lopettelemassa, istu paikallasi vielä hiljaa minuutin verran, kuulostele ympäriltäsi kuuluvia ääniä ja tunne vartalosi paino ennen kuin avaat silmät.
Jokainen meditaatiokokemus on ainutlaatuinen, eikä yhdelläkään ihmisellä ole samanlaista meditatiivista kokemusta. Omasi on juuri oikea sellaisena kuin sen koet ja tunnet. Jollekin jo yksi lyhyt meditaatio riittää kertomaan sen eheyttävistä ja muista hyvistä vaikutuksista, joillekin useampi pidempi kerta on tarpeellinen.
Varaa itsellesi vähintään vartti aikaa ja ota kello vierellesi. Istu tyynyn päälle lootusasentoon selkäranka suorassa ja niska rentona. Voit myös istua tuolilla jos lattialla istuminen tuntuu hankalalta, pääasia että asentosi on mukava ja selkäranka pysyy suorana. Rentouta hartiasi ja lihaksesi turhasta jännityksestä ja istu hetki rauhassa paikallasi niin että mielesi hieman rauhoittuu.
Jätä sitten suu hieman raolleen, sulje silmäsi ja ala hengittämään syvään ulos ja sisään, mahdollisimman luonnollisesti. Laske jokaisen sisäänhengityksen kohdalla numeroita. (Hengitä sisään (1), hengitä ulos, hengitä sisään (2), hengitä ulos, hengitä sisään (3) jne). Jossain vaiheessa hengitys sitten rauhoittuu ja saattaa joillakin lakata melkein kokonaan sydämen sykkeen rauhoittuessa äärimmilleen. Myöskin laskemisen voi jättää pois jos sopiva meditatiivinen tila tulee saavutetuksi. Laskeminen on kumminkin hyvä pitää mukana, jos haluaa seurata edistymistä jatkossa.
Kun lasket numeroita, ajattele pelkästään niitä (sisäänhengitysten kohdalla osuvia numeroita) äläkä mitään muuta. Jos mieleesi tulee jokin ajatus, älä anna sen häiritä vaan palaa takaisin laskemiseen. Tee näin aina kun laskeminen keskeytyy ja jokin ajatus pulpahtaa mieleesi. Jos huomaat jossain vaiheessa miettiväsi esimerkiksi huomisen kauppalistaa, lopeta ajattelu siihen paikkaan ja palaa laskuihisi. Tee näin uudestaan ja uudestaan aina tarpeen vaatiessa. Pikkuhiljaa mielesi taipuu ajatukseen että nyt vain hengitetään eikä tehdä mitään muuta.
Kun alkaa tuntua siltä että 10 minuuttia on täynnä, raota hieman silmiäsi ja vilkaise kelloa (älä viritä herätystä kännykkääsi, sillä äkillinen häiriö voi tuntua todella pahalta kesken meditaation!). Jos tuntuu että haluat vielä jatkaa, voit jatkaa niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Kun olet lopettelemassa, istu paikallasi vielä hiljaa minuutin verran, kuulostele ympäriltäsi kuuluvia ääniä ja tunne vartalosi paino ennen kuin avaat silmät.
Jokainen meditaatiokokemus on ainutlaatuinen, eikä yhdelläkään ihmisellä ole samanlaista meditatiivista kokemusta. Omasi on juuri oikea sellaisena kuin sen koet ja tunnet. Jollekin jo yksi lyhyt meditaatio riittää kertomaan sen eheyttävistä ja muista hyvistä vaikutuksista, joillekin useampi pidempi kerta on tarpeellinen.
Tärkeysjärjestys
Ympäristön ahkera muokkaaminen ja vikojen etsiminen itsensä ulkopuolelta on henkistä laiskuutta joka johtaa vain ongelmiin. Sisäänpäinkääntymisen viisaudesta on sanottu paljon viisaita sanoja, mutta tässä vähemmän kryptinen näkemys asiasta: "Meidän on asetettava itsellemme kaksi kysymystä. Ensimmäinen kuuluu:"Mihin olen matkalla" ja toinen "Kuka lähtee mukaani?" Jos esittää nämä kysymykset väärässä järjestyksessä, joutuu vaikeuksiin". - Howard Thurman
Et ole uhri
"...ymmärsin, että juudaskokemus on arkkityyppi. Sen merkitys on, että inhimillinen järkeily ja oikeudenmukaisuus jättävät meidät aina pulaan jossain vaiheessa, emmekä me voi järjestää uudestaan elämämme tapahtumia ja tehdä kaikkea uudestaan niin kuin haluaisimme. Juudaskokemuksen opetus on, että inhimilliseen oikeudenmukaisuuteen uskominen on virhe ja että meidän täytyy siirtää uskomme inhimillisestä jumalalliseen arvovaltaan. Meidän tulee luottaa siihen, että elämää hallitsee jumalan oikeus, vaikka emme sitä näekään. Meidän tulee pyrkiä välttämään katkeruutta ja uhriksi joutumiseen takertumista, kun tulemme petetyiksi tai kun emme saa sitä, mitä haluaisimme. Meidän tulee luottaa siihen, että meistä ei ole tehty uhria ja että tämä tuskallinen kokemus saa meidät arvioimaan mihin uskomme" - Caroline Myss
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
