Teoria Onnellisuudesta, osa II

Usein näyttäisi siltä että onnellisuus on jotain joka sijoitetaan aikajanalle tulevaisuuteen. Ajatellaan:"sitten olen onnellinen kun se jokin tapahtuu", tai se on jotain joka sijoitetaan aikajanalla menneisyyteen:"sillä tietyllä hetkellä olin onnellinen, SILLOIN oli elämäni huippuhetki, onnellisin hetki elämässäni. Mutta nyt se on mennyttä." Herää väkisinkin kysymys, että jos onnellisen piikin harjalla ihminen alitajuisesti kokee, että alamäki seuraa nyt koettua ylämäkeä, onko se onnellisuutta laisinkaan? Pitäisikö kuitenkin ajatella, että absoluuttinen onnellisuus on jotain muuta kuin yksittäisiä kulminaatiopisteitä aikajanalla. Pitäisikö ajatella että onnellisuus on. Se ei menisi eikä tulisi, vaan se vain olisi. Tällainen onnellisuuden olemus vaatisi tietysti sen, ettei se riippuisikaan huippuhetkistä, muista ihmisistä, menestyksestä tai tapahtumista, eikä mistään muustakaan ulkoisesta, vaan omasta itsestä.