Teoria Onnellisuudesta, Osa III

Henry Sidgwick antoi sille nimenkin: Hedonismin paradoksi. Tämän purevan ongelmakimpun mukaan onnellisuutta on mahdotonta saavuttaa pyrkimällä siihen suoraan. Onnellisuuteen tähtäämällä se katoaa. Etiikkaa pohdiskellut vanhaparta tuli sohainneeksi tätä ikikysymystä mukavan syvältä. Zeniläinen opetus samasta, hieman eri kulmasta menee jotensakin näin:"Älä seuraa esikuvasi jalanjälkiä, vaan pyri samaan mihin hän pyrkii." Tällainen onnellisuuden epäkaavamaisuus on rationaaliselle ajattelulle haaste; onni on löydettävä arjesta, pienistä asioista, sillä se oikukkaan luonteensa siivittämänä hyppää mukaan liikkuvaan junaan juuri kun olet matkalla jonnekin aivan muualle. Näinollen haasteet kulminoituvatkin ihmiseen itseensä: onko sitä tarpeeksi hereillä, tarkkaavainen ja jatkuvasti vastaanottavainen, että huomaa milloin onni on tullut kylään.