Kuinka harjoitella rakkautta, osa 1

Kuvittele että keskustelet sinua suuresti ärsyttävän ihmisen kanssa. Hän sanoo jälleen jotain joka saa sinut tuntemaan suurta kiukkua ja olet pakahtua ärsytykseen. Jos asiaa tarkastelee ulkopuolisen silmin, tuo kiukku ja ärsytys on sikäli turhaa, että se on todellista vain sinulle. Kukaan muu samassa tilassa (tai muuallakaan) ei tiedä ärsytyksestäsi tai tunne sitä sisällään. Saati sitten että sinua juuri ärsyttänyt ihminen kokisi samaa tuskaa sisällään. Lopulta ainoa joka kärsii kiukusta, hampaiden narskutuksesta ja verenpaineen kohoamisesta olet sinä itse. Ulkopuolisen silmin tämä on hölmöä sikäli, että nyt sinua ärsyttävä ihminen on ikäänkuin tilanteessa 2-0. Mutta millaiseksi tilanne muuttuisi jos heti kiukunpuuskan tuntiessaan pysäyttäisit, ikäänkuin jäädyttäisit tilanteen ja ajattelisit: "Hetkinen, nyt tunnen kiukkua kun hän sanoi noin." Jos tässä tilanteessa "ottaisit etäisyyttä itseesi" ja asettuisit itsensi ulkopuolelle tilanteessa jossa jokin ulkopuolinen ärsyke on aiheuttanut voimakkaan ärsytyksen. Tälläisella itsensä ulkopuolisella tarkastelulla on yllättävän voimakas ja nopea vaikutus, siis vaikutus on instant-tasoa, välitöntä. Vaatii vähän harjoittelua, mutta on toimiessaan erittäin hedelmällistä ja opettavaista. Etäisyyden ottaminen kaikkeen pintapuoliseen mielettömyyteen tuo toivoa ihmiseen ja ihmisyyteen, ja tekee ihmisestä rakastettavamman.