Rakkaudesta

Ihminen on rakastettava. Riittää että ottaa ihmiseen pienen etäisyyden ja katsoo ihmistä ikäänkuin tikkailta, huomaa että ihmistä todella voi rakastaa. Vähän surkuhupaisahan hän on kaikkine vikoineen, mutta kokonaisuutena ehdottomasti rakastettava. Ihmisten välinen rakkaus taasen on jännän monipuolista. Jos ihminen rakastaa, mutta tuo rakkaus ulkopuolisen silmin vaikuttaa oudolta, kieroutuneelta tai väärältä, kuka on sanomaan etteikö rakkaus olisi silti täysi ja tosi kokijan omassa päässä?