Selittämättä Paras

Uskominen on hankalaa. Pidän buddhalaisuudessa sellaisista piirteistä, jotka eivät vaadi uskomista. Haluaisinkin ajatella, että esimerkiksi Dhammapadan opetukset eivät vaadi uskoa, vaan ainoastaan hyväksyntää. Erotuksena monesta muusta filosofisesta pallottelusta, pidän buddhalaisesta siinä, että se kuvailee ympäristön, mutta jättää ikäänkuin aukiselittämättä asian ytimen. Tämä aikaansaa omakohtaisen kokemuksen ytimestä, mikä onkin jo paljon enemmän kuin aukiselitetty ajatus. Hassuna esimerkkinä keksin tällaisen: Ajattele puusta rakennettu pieni huone. Ajattele sitten huoneen nurkkaan teräksinen laatikko, jonka sisällä palaa tuli ja tuli kuumentaa laatikon päällä olevia kiviä. Kuvittele sitten itsesi huoneeseen hetkellä, kun kuumentuneiden kivien päälle pudotetaan kauhallinen vettä. Aukiselittämättä jättäminen tuskin vähentää omakohtaista kokemustasi itse asiasta: löylystä, saunasta, tuoksuista ja kaikesta muusta eteerisemmästä minkä kuvailuun sanat yksinkertaisesti eivät riitä. Tässä toinen hassu ajatus: kuinka paljon norsun kärsästä sinun on nähtävä, jotta oivallat että nurkan takana on norsu? Ihminen pystyy hahmottamaan selittämättömiä ja ennenkaikkea muodostamaan omakohtaisen kokemuksen yllättävän suurista kokonaisuuksista ilman että asian ydin aukiselitetään. Aukiselittäminen ei tee asioita ymmärrettävämmiksi, ainoastaan tylsemmiksi. Näkisinkin aika mielekkäänä jos buddhalaisuuden jokin filosofisempi suuntaus joku päivä löytäisi tiensä koulun uskonnontunniilta filosofian tunniille. Kuka ottaisi hoitaakseen?